keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Mistä näitä tavaroita oikein tulee?


Ennen vanhaan ihminen eli niukkuudessa. Luolamiesaikoina ihmisillä oli vain välttämättömät. Maanviljelyn myötä asetuttiin paikoilleen asumaan. Pikkuhiljaa siirryttiin vaihdantatalouteen ja rahatalouteen. Tavaroiden tuotannon tehostumiseen vaikutti teollistuminen 1800-luvun puolella. Maailmansotien aikana ja niiden jälkeen elettiin pula-aikaa. Materiaalit käytettiin kekseliäästi moneen kertaan. Talous koheni 1960-luvulla ja siitä lähtien elintaso on noussut. Karrikoidusti sanottuna kaikilla on mahdollisuus ostaa kaikkea. Markkinoille lanseerataan koko ajan uusia tuotteita.
Ajat ovat muuttuneet tavaroiden tuotannossa ja ostamisessa niin nopeasti, että ihmiset eivät ole pysyneet perässä. Kaapit ja nurkat pursuavat tavaroita. Omien vanhempien hyvää tarkoittavat neuvot eivät välttämättä ole enää relevantteja.

Ovatko vanhempien antamat neuvot enää ajan tasalla?


Äitini neuvoi aikoinaan, että säästä aina kaikki käsityölehdet, langat sekä liinavaatteet. Käsityölehtien ohjeita voi hyödyntää, langoista voi tehdä mitä vaan ja liinavaatteita tarvitaan aina. Tein työtä käskettyä ja uskollisesti roudasin lehtiä, lankoja ja liinavaatteita muutosta muuttoon, kellarista kellariin. Kun olimme muuttamassa kerrostalosta paritaloon, jossa ei ollut varastoa, havahduin siihen, onko tässä mitään järkeä. Onko ideaa säästää käsityölehtiä, kun muoti jatkuvasti muuttuu. Jos en ole löytänyt lehdestä mitään inspiroivaa, tuskinpa löydän sitä vuosien kuluttuakaan. Niinpä selasin reippaasti yli metrin korkuisen lehtivuoren läpi ja revin niistä vain inspiroivat ohjeet pois. Annoin lehdet naapurillemme, joka oli innostunut ompelemaan lastenvaatteita. Ilahdutin siis muita ja sain hyvänolontunteen itselleni, kun ei tarvinnut enää raijata mitään ylimääräistä.


Mitä tehdä lankakeränjämille ja liinavaatteille


Jos valmiista käsityöstä jää muutama ylimääräinen lankakerä, en tee niillä yhtään mitään, sillä kudon yleensä isompia kokonaisuuksia kuten villatakkeja. Jos en saa jotain käsityötä tehtyä loppuun muutaman vuoden sisällä, se ei synny tulevaisuudessakaan. Niinpä olen antanut ylimääräisiä lankoja mieheni tädille, joka tekee loppulangoista kaikenlaista. Liinavaatevalaistuminen tuli yhtenä päivänä, kun katselin täpötäyttä liinavaatekaappia. Kuinka monta lakanaa, pussilakanaa, tyynyliinaa ja pyyhettä todellisuudessa kolmehenkinen perhe tarvitsee. Ei ainakaan kolmeakymmentä. Meillä käy hyvin harvoin yövieraita, joten heitäkään varten ei tarvita niin paljon. Liinavaatemuotikin vaihtelee. Karsin liinavaatteita kovalla kädellä ja vein niitä UFF:lle. Kummasti tuli tilaa kaappeihin.

Kannattaa siis kyseenalaistaa uskomuksia, neuvoja ja ”vanhoja sääntöjä”. Ensi kerralla pohdin, miten selviytyä joulusta, kun toisaalta ei haluaisi ostaa mitään ja toisaalta haluaisi kuitenkin ilahduttaa lähimmäisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti