Raivaa kotisi – miten syödä elefantti pala kerrallaan

Jokainen tuntee vitsin, miten elefantti syödään. Vastaus on pala kerrallaan. Sama pätee kodin tavaroiden raivaamisessa. Monen mielessä voi siintää ajatus kesälomaviikon pyhittämisestä kodin varaston ja kaappien raivaamiseen. Projekti muuttuu mielessä suunnattoman suureksi. Loman lähestyessä on niin kiirettä töissä, että ajatusta siirtää mielellään tulevaisuuteen – seuraavaan kesään, kun on aikaa ja energiaa. Meillä on tapana yliarvioida, miten paljon voimme saada aikaan viikossa ja aliarvioida, miten paljon voimme saada aikaan kuukaudessa tai vuodessa vain tekemällä vähän joka päivä.

Miksi elefantti kannattaa syödä pala kerrallaan?

Jotta projektista ei tule liian isoa, kannattaa se pilkkoa pieniin osiin ja tehdä pienin askelin. Raivauksen voi aloittaa vaikka yhdestä kaapista tai kodin nurkasta. Raivauksen yhteydessä tulee tehtyä monenlaisia päätöksiä, kuten säilytetäänkö tavara, heitetäänkö pois vai kierrätetäänkö. Kaikki päätöksenteko kuluttaa aivoissa energiaa ja on mielellemme raskasta. Ilmiötä kutsutaan valintaväsymykseksi. Sitä on tutkittu tuomareiden toimintatavoissa. He antoivat positiivisia tuomioita aamupäivällä ja negatiivisia iltapäivällä. Ilmiö pätee myös ostoksilla käymisessä. Kun on kaupan alkupäässä tehnyt monia tuotepäätöksiä, kassalla jonossa ollessa sortuu näkyvillä oleviin makeisiin. Aivot tarvitsevat tasaisesti energiaa, joten on hyvä varata välipalaa ja huolehtia syömisestä kotia raivatessa.

Kun luopuminen on hankalaa – niksejä luopumiseen

Luopuminen on aluksi hankalaa. Luopuminen on kuin lihas: kun sitä treenaa, se ei olekaan niin vaikeaa. Monet asiat voivat tulla mieleen, kun miettii, säästäkö jotain tavaraa vai ei. Tyypillisiä ajatuksia on, että jos sitä vielä tarvitaan tai sillä on muistoarvoa tai se on maksanut niin paljon tai sen voi joskus korjata. Jos et ole jotain tarvinnut esimerkiksi vuoteen, on hyvin epätodennäköistä, että tarvitset sitä enää. Entä jos joskus vielä tarvitset, voitko ostaa sen kaupasta tai käytettynä? Jos et ole asiasta varma, voit tehdä niin, että pakkaat sellaiset asiat pahvilaatikkoon, kirjoitat päälle päivämäärän ja viet varastoon. Jos et ole todellakaan avannut laatikkoa vuoteen, et tarvitse niitä tavaroita.

Ihminen usein ajattelee, että muistot haihtuvat, jos ei säilytä tavaroita. Tutulla sisustussuunnittelijalla oli asiakkaana vanhempi pariskunta, jolla oli paljon huonekaluja. He olivat muuttamassa uuteen, pienempään asuntoon ja halusivat kaikki kalusteet mukaan. Suunnittelija yritti sanoa, että ne eivät kaikki mahdu, mutta asiakkaat eivät hahmottaneet asiaa. Niinpä hän piirsi jokaisen huonekalut oikeassa suhteessa uuden asunnon pohjapiirrokseen. Asunto tuli täpötäyteen, eikä tilassa mahtunut ollenkaan liikkumaan. Näin he hahmottivat, ettei juttu toimi. Heidän mielestään huonekaluihin liittyvät muistot katoaisivat, jos niitä ei säilytä. Suunnittelija pyysi heitä laittamaan silmät kiinni ja kysyi, katosivatko muistot. He myönsivät, että eivät. Muistojen suhteen voi ottaa tavaroista valokuvan. Valokuvista voi tehdä nykypäivänä vaikka kirjan, jonka voi säilyttää.

Itse haksahdan usein siihen tekosyyhyn, että kun siitä on maksanut paljon. Tähän hyvänä apuna on ollut ajattelu siitä, että vikaostoksilta ei voi kukaan välttyä. Ne ovat osa kokemusta, joka on kehitykselle välttämättömiä. Jos ajattelee jostain tavarasta, että korjaan sen myöhemmin, harvoin sitä tapahtuu, jos et ole ryhtynyt heti toimeen. Rikkinäisiä tavaroita ei kannata säästää.

Jos mielessäsi herää epäilys, kysy itseltäsi, haluaisitko antaa tavaran lapsillesi perinnöksi, mihin käyttäisit sitä, koska olet sitä tarvinnut tai voiko uuden ostaa kaupasta. Voit myös kokeilla ”virtuaalista muuttoa”. Kävele asunnossasi ja mieti, pakkaisitko jonkin tietyn esineen mukaan vai hankkiutuisitko siitä eroon, jos olisit muuttamassa.

Seuraavassa blogissa kääritään hihat ja ryhdytään toimeen.