Ihanneminälle ihanneasunto


Viime talvena pohdimme kovasti, millainen olisi seuraava kotimme. Meillä on monipuolinen asumishistoria kerrostalossa, paritalossa ja rivitalossa asumisessa. Viimeksi asuimme rivitalossa 10 vuotta ja tällä hetkellä kerrostalossa. Yhdessä kerrostaloasunnossamme oli oma piha, paritalossa ja rivitalossa yhteispiha. Asumissamme kerrostaloissa ei ole ollut hissiä ennen kuin nyt on. Olemme yleensä asuneet keskimäärin neljä vuotta per asunto. Ystävämme ovatkin todenneet leikkimielisesti, että meidän harrastuksiimme kuuluvat asunnon vaihtaminen ja sisustaminen. Yksi entinen työkaverini aina kysyy kuulumisten ohessa, että vieläkö te asutte siinä samassa kodissa.

Viime talven asunnonvaihtoprosessissa havahduimme siihen, että etsimmekö asuntoa ihanneminällemme vai todelliselle minälle. Leikkimielisesti teimme seuraavia havaintoja.

Lähelle vai kauemmas


Kun muuttaa vähän kauemmas, saa samalla rahalla isomman asunnon. Ihanneminälle ei tee yhtään tiukkaa pitkä matka töihin monella julkisella kulkuvälineellä. Todelliselle minälle vaivaton ja suhteellisen lyhyt työmatka on aina ollut tärkeä asia, sujuu se sitten julkisilla tai autolla.

Paljon vai vähän neliöitä


Ihanneminä rakastaa tilan paljoutta. On upeaa kalustaa väljästi ja nauttia tyhjästä tilasta. Lopputulos näyttää avaralta ja ilmavalta. Todellisuuden toinen puoli on siivoaminen. Edellisessä kodissa viikkosiivoukseen meni aikaa 3-4 tuntia. Aika ei pitänyt sisällään tavaroiden järjestämistä paikoilleen, vaan pelkästään pölyjen pyyhintää, imuroimista ja vessojen sekä kylpyhuoneiden pesua. Nykyisessä kodissa siivoamiseen menee alle tunti viikossa. Todellinen minä arvostaa vapaa-aikaa, minkä voi käyttää johonkin mukavampaan.

Piha vai ei pihaa


Ihanneminämme asuisi erillis-, pari- tai rivitalossa. En ole koskaan ollut kiinnostunut kasveista tai puutarhoista. En saa millään mitään kasvia kukoistamaan, ainoastaan nurmikon leikkuu luonnistuu. Ihanneminä tietysti pitäisi puutarhan tiptop kunnossa ja aina talvisin nousisi ylös kukonlaulun aikaan tekemään lumitöitä tai hiekoittamaan liukkaita käytäväväyliä. Todellisuudessa olen ollut huippuonnellinen yhteispihoista, missä naapurit ovat saaneet näyttää taitavat viherpeukalonsa. Talviaikaan on aamuisin aina ollut kiire töihin ja mieskin on pitänyt Hesarin lukemista paljon tärkeämpänä kuin pihatöitä. Todellinen minä arvostaa kerrostaloasumista, missä ei tarvitse tehdä pihatöitä ja postikin tulee suoraan luukusta eteiseen.

Harrastuksille tilaa


Ihanneminä on intohimoinen harrastaja. Mieheni on aina unelmoinut omasta verstaasta. Meillä tosin remontoidaan nykyään vain joka viides vuosi. Verstas olisi siis romuvarastona neljän vuoden putkissa. Nuorena parina asuimme kolmiossa, missä yksi huone oli työhuone. Se oli puhtaasti tarkoitettu ompeluun, maalaamiseen ja muuhun harrastamiseen. Siellä ei siis ollut tietokonetta. Käytimme huonetta säännöllisen epäsäännöllisesti. Ylimääräinen harrastehuone ei automaattisesti tarkoita sitä, että huone on jatkuvassa käytössä. Edellisessä kodissamme meidän piti olla aktiivisia ja käydä läheisellä luonnonsuojelualueella. Kymmenessä vuodessa siellä tuli käytyä kerran. Samoin kävi koripallon pompottamiselle läheisellä kentällä.

Ihanneminä järjestää jatkuvasti monen hengen illallisia tai miesten saunailtoja. Sisustussuunnittelijaopettajani tiivisti omakotitalon rakentamisen nykytrendin siihen, että tavoitteena on kerran vuodessa tapahtuvan jouluidyllin toteutuminen. Idyllissä suuri suku sopii kaikki saman ruokapöydän ääreen ja kuusen ympäri mahtuu leikkimään ja laulamaan.

Terveelliset elämäntavat kunniaan


Ihanneminä kokkaa terveellistä ruokaa ihannekeittiössä, missä on paljon kaappitilaa ja hifistelytasoiset kodinkoneet. Todellinen minä ei paljon kaappitilaa tarvitse eikä hienoja kodinkoneita, kun ruokarepertuaari rajoittuu lähinnä muutamiin perusarkiruokiin.

Totesimme lopulta, että ihanneminä pursuaa tarmoa ja energiaa sekä näkee vaivaa. Todellinen minä on paljon laiskempi versio, jolle on tärkeää vaivaton ja helppo arkielämä.

Kommentit

Suositut tekstit