maanantai 30. toukokuuta 2016

Keittiön järjestäminen


Keittiöitä on monenlaisia ja ne ovat tyypillisesti täynnä monenlaista astiaa, ruokatarviketta, aterinta ja muuta sälää. Muuttaessa huomaa, kuinka paljon keittiö pitää tavaraa sisällään. Onko tavaroista kaikki kuitenkin oleellisia ja tuottavatko ne iloa?

Astiat

Sain ensimmäiset astiat lapsuudenkodistani ja pikkuhiljaa niitä rupesi kertymään, lähinnä muutama per pari. Yhdessä vaiheessa luovuin kaikista niistä, joita ei löytynyt vähintään kuutta kappaletta. En ole vielä päässyt eroon siitä ajattelusta, että olisi vain yksi astiasto, joka olisi sekä arki- että vieraskäyttöön. Sen sijaan minulla on kaksi astiastoa. Ystäväni totesi rakennustyömaaevakossa asuessa, että yksi astiasto riittää vallan mainiosti. Äidilläni oli arkiastioiden lisäksi mummolta peritty vanha astiasto, jossa oli monta osaa ja sitä käytettiin vain kerran vuodessa, jouluna. Astiasto vei hurjasti tilaa kaikkine keitto- ja kastikekulhoineen. Onneksi äitini myi astiaston aikoinaan eteenpäin enkä perinyt sitä.
Tein vähän aikaa sitten juomalasi-inventaarion kaapeissa. Kahdeksan vuoden takaisen muuton yhteydessä oli tavarat vain laitettu pikaisesti paikoilleen. Kahvikupit olivat kaikkein hankalammassa paikassa ja syvät vieraslautaset, joita ei edes ole paljon käytetty, käden ulottuvilla. Muutin järjestystä. Laitoin kirpputorille myyntiin 11 jälkiruokalasia. Olin yhdenlaisiin tehnyt tiettyä jälkiruokaa ja toisiin toisenlaista jälkiruokaa. Karsimalla laseja sain hienosti tilaa kaappeihin ja järkeä järjestykseen. Tein pitkästä aikaa sitä tiettyä jälkiruokaa ja totesin, että voin hyvin tarjoilla sen viinilaseista. Ystävälläni on iso leipäkori, jossa pidetään ainoastaan jouluna joulutorttuja. Aikuiset lapset ovat sitä mieltä, että korista ei voi luopua, koska se on osa jouluperinnettä, vaikka kori ei muuton jäljiltä oikein mahdu minnekään.

Kuivaruokatarvikkeet, pakasteet ja mausteet

Säilytän kuivaruokatarvikkeita apteekkarin kaapissa. Vaikka kuivaruokatarvikkeet tuntuvat säilyvän ikuisuuden, niin niissäkin on viimeinen käyttöpäivämäärä. Kannattaa käydä ne läpi puolivuosittain. Yllättävän paljon ruokaa on mennyt siinä ajassa vanhaksi. Mausteidenkin käyttöpäivämäärä on hyvä tarkistaa aika ajoin. Pakastin on helmasyntini. Inhoan sen sulattamista. Se kuitenkin kannattaa tehdä säännöllisesti sähkölaskun kannalta. Välillä on ihan tervettä heittää pois syväjäätyneet ruokapakkaukset.

Keittokirjat

Omistin ennen ison pinon keittokirjoja, vaikken ole mikään innokas ruuanlaittaja. Pikkuhiljaa olen vähentänyt niitä. Nykyään kaapissani on vain muutama, missä on suosikkireseptini. Huomasin, että turha säilyttää niitä näyttääpä-herkulliselta-ehkä-teen-jonain-päivänä –ohjeita. Minulla on kansio, missä on lehdestä leikattuja, netistä tulostettuja ja muualta bongattuja reseptejä. Kävin reseptikokoelman jossain välissä läpi ja karsin niitä kovalla kädellä. Netti on kätevä ja aika lailla mullistanut keittokirja-alaa.

Aterimet ja muu sälä

Löysin viime kesänä laatikoista melkein parikymmentä piparimuottia. Niistä oli ainakin puolet tullut lahjaksi. En koskaan leivo pipareita, joten laitoin osan heti kirppikselle. Ne menivät hyvin kaupaksi keskellä kesää. Vielä on puolet jäljellä, joista ajattelin luopua kokonaan. Sälälaatikoista löytyi myös pursotin monine osineen, monta kinkunpaistomittaria, ym. Luovuin kaikesta turhasta, mitä en ole käyttänyt tai en käytä ja jätin vain oleellisen, mikä tuottaa iloa.

Muovikassit



Muovikassit tuntuvat lisääntyvän pimeässä roskakaapissa. Meillä on hyvin tyypillinen Ikeasta ostettu teline, johon pussit on rutattuna. Se on tuntunut pursuavan yli vähän väliä. Otin kaikki pois ja taittelin jokaisen muovikassin. Laitoin pohjalle normaalia kokoa pienemmät pussit ja yhteen kassiin pikkupussit. Ylemmäksi jätin roskapussin kokoiset pussit. Lajitelman hahmottaa paljon paremmin. Muovipussi on helpompi ottaa aina mukana kauppaan. Enää teline ei ole pursunut kasseja.

Seuraavalla kerralla käsittelen olohuonetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti