Mitä tehdä kuolinpesälle?
Margareta Magnusson kirjassaan Mitä jäljelle jää – taito tehdä kuolinsiivous toteaa, että kuolinsiivous on työläs projekti, kun läheinen on menehtynyt. Se tuottaa paljon fyysistä työtä ja samalla joutuu henkisesti käymään tavaroita läpi. Koin tämän 2 vuotta sitten, kun äitini kuoli. Sekä äidillä että isällä oli muistiin liittyvä sairaus. Heillä oli siis paljon tavaraa pienessä kaksiossa. Osa oli kertynyt sen takia, etteivät he enää muistaneet, omistivatko he esimerkiksi tiettyjä vaatteita, vaan kävivät ostamassa aina uudet. Vanhempieni kellarikomero on toimimattomien leivänpaahtimien ja kahvinkeittimien hautausmaa. Muistisairauteen liittyy vahvasti se, ettei osaa enää käyttää tavallisia kodinkoneita. Niinpä ne menevät heti rikki väärinkäytöstä. Äidin kuoltua kävin läpi kaikki paperit ja hänen vaatteet, asusteet sekä kengät. Paperiroskaa tuli useampi kassillinen. Vaatteita, asusteita ja kenkiä vein pari jätesäkkiä UFF:lle. Muutamat vaatteet laitoin myyntiin. Isäni on vielä eloss